Saimaan ammattikorkeakoulu  
Sosiaali- ja terveysala Lappeenranta  
Fysioterapeuttikoulutus  
Essi Suikki, Senni Valta  
Selvitys Lauritsalan keskustan esteettömyydestä  
Opinnäytetyö 2018  
Tiivistelmä  
Essi Suikki, Senni Valta  
Selvitys Lauritsalan keskustan esteettömyydestä, 58 sivua, 4 liitettä  
Saimaan ammattikorkeakoulu  
Sosiaali- ja terveysala, Lappeenranta  
Fysioterapeuttikoulutus  
Opinnäytetyö 2018  
Ohjaajat: lehtori Sari Liikka, Saimaan ammattikorkeakoulu  
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Lauritsalan keskustan esteettö-  
myystilanne keväällä 2018. Esteettömyyttä selvitettiin haastattelun, havainnoin-  
nin sekä teknisten mittausten avulla. Tarkoituksena oli myös vertailla koettua ja  
mitattua esteettömyyttä.  
Toive kartoitukselle tuli Lappeenrannan kaupungilta. Koettu esteettömyys selvi-  
tettiin esteettömyyskierroksen avulla, johon sisältyi kolme reittiä Lauritsalan kes-  
kustan alueella. Jokaisen reitin jälkeen oli haastattelu kuljetun reitin esteettö-  
myydestä. Kaikki reitin aikana nousseet havainnot kirjattiin myös ylös. Esteettö-  
myyskierrokseen osallistujat saatiin Vammaisneuvoston kautta. Osallistujia oli  
neljä, joista jokainen oli eri tavalla liikuntarajoitteinen. Lisäksi yhdelle kierrok-  
sista osallistui kaksi muuta Lauritsalan esteettömyydestä kiinnostunutta henki-  
löä. Kierrokset suoritettiin peräkkäisinä päivinä, jotta olosuhteet olisivat kaikille  
mahdollisimman samanlaiset ja tulokset vertailukelpoisia.  
Tulokset osoittivat Lauritsalan keskustan alueen olevan esteellinen. Etenkin tal-  
vikunnossapito, teiden ja suojateiden kunto, sekä suojateiden sijoittelu koettiin  
puutteellisiksi. Puutteellisen talvikunnossapidon vuoksi liikkuminen koettiin vai-  
keaksi sekä epävarmaksi. Askelia täytyi varoa teiden ollessa paikoin hyvin epä-  
tasaisia ja liukkaita. Suojateiden korkeat reunakivet koettiin vaikeuttavan muun  
muassa pyörätuolin ja rollaattorin käyttäjien liikkumista. Suojateiden puuttumi-  
nen osasta risteyksiä aiheutti liikkumiseen turvattomuuden tunnetta. Lauritsalan  
palveluiden saavutettavuus koettiin melko hyväksi. Esteellisin paikka oli R-  
kioski, jossa on myös postin palvelut. Ahdas tuulikaappi, jossa säilytettiin talvi-  
sin lehtitelinettä, sekä sisäänpäin avautuvat ovet koettiin liikkumista vaikeutta-  
viksi.  
Jatkotutkimusta olisi hyvä tehdä kesällä, sillä talviset olosuhteet eivät tuoneet  
esimerkiksi teiden kuntoa sekä suojateiden reunakivetysten korkeutta joka pai-  
kassa esiin. Jotta koetusta esteettömyydestä saisi laajemman käsityksen, olisi  
osallistujia hyvä olla enemmän.  
Asiasanat: esteettömyys, esteettömyyskierros, esteetön keskusta  
2
Abstract  
Essi Suikki ja Senni Valta  
Accessibility survey of Lauritsala, 58 pages, 4 appendices  
Saimaa University of Applied Sciences  
Health care and social services, Lappeenranta  
Degree Programme in physiotherapy  
Bachelor´s thesis 2018  
Instructor: Lecturer Sari Liikka, Saimaa University of Applied Sciences  
Accessibility in suburbs is a necessity for disabled people and a smartly de-  
signed environment creates equality among people. The purpose of this thesis  
was to find out Lauritsala´s accessibility situation. Accessibility was investigated  
with interviws, observation and techinal measurements. The aim was also to  
compare percieved and measured accessibility and how they correlated with  
each other.  
The study was commissioned by the city of Lappeenranta. Accessibility was in-  
vesticated by the accessibility round, which included three different routes in  
Lauritsala. After each route there was an interview about the accessibility of the  
route. There were four participants, each of whom was physically disabled. In  
addition, two other people interested in Lauritsa's accessibility were involved in  
one of the rounds. The rounds were carried out on consecutive days to make  
the conditions similar to each other and results comparable.  
The results showed that the center of the Lauritsala district was disqualified. Es-  
pecially the failure of the roads, the condition of roads and shuttles, and the  
placement of shields were considered inadequate. Because of lack of winter  
maintenance, mobility was felt to be difficult and uncertain. Steps were to be  
taken when roads were very uneven and slippery. The high edge stones of the  
hedges were found to be hampered, among other things, by users of wheel-  
chairs and roller blinds. The lack of safeguards on some of the risks caused a  
sense of insecurity.  
The accessibility of services was felt quite good. The most outspoken place was  
the R-kioski, which also features postal services. A tight windshield, which kept  
the leaflet in the winter, and the doors opening inwards were found to be difficult  
to move. Further research should be done in the summer, as winter conditions  
did not bring the condition of the roads, as well as the height of the hedge trim-  
mings at every turn. In order to gain a broader understanding of the probability  
of accessibility, there should be more participants.  
Key words: accessibility, accessibility round, barrier-free center  
3
Sisällys  
Liitteet  
Liite 1  
Liite 2  
Liite 3  
Liite 4  
4
1 Johdanto  
Lauritsala on yksi Lappeenrannan kaupunginosista. Lappeenrannan väestösuun-  
nitteen vuosien 2014-2030 ajalle Lauritsala on merkitty kaupungin kolmanneksi  
suurimmaksi suuralueeksi. Vuonna 2013 Lauritsalassa asui 13 874 ihmistä ja  
määrän on ennustettu nousevan yli 15 000:een vuoteen 2030 mennessä. Suun-  
nitteessa on otettu huomioon koko Suomessa tapahtuva väestörakenteen muu-  
tos, jossa ikääntyneiden määrä on yhä suuremmassa kasvussa. Suunnitteessa  
ennustettiin 75- ja yli 75-vuotiaiden määrän kasvavan 887:llä vuosien 2013 ja  
2030 välillä. (Kaupunkitutkimus TA Oy 2014, 11, 13.)  
Ikääntymisen myötä tapahtuvat muutokset hidastavat ja vaikeuttavat liikkumista  
näön ja lihasvoiman heiketessä. Tarve liikkua kodin ulkopuolella on merkittävä,  
sillä ikääntyneet ovat usein kodin lähipalvelujen varassa. Tällöin ympäristön olisi  
oltava sellainen, että palveluja on mahdollista kaikkien käyttää. (Viinikainen &  
Helin 2002, 8-9.) European Quality of Life Survey (EQLS) -analyysin mukaan vä-  
estörakenteen muutokset, kuten väestön ikääntyminen, johtavat sellaisten hen-  
kilöden määrän kasvuun, joilla on jokin vamma (Euroopan unionin komissio  
2015).  
Esteettömyys huomioidaan Suomen perustuslaissa sekä maankäyttö- ja raken-  
nuslaissa (MRL) sekä asetuksissa (MRA) niin yksilön kuin ympäristön kannalta.  
Näiden lakien tarkoituksena on edistää turvallista ja toimivaa elinympäristöä jo-  
kaiselle (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999). Yksilö on otettu huomioon pe-  
rustuslaissa kuudennen pykälän yhdenvertaisuusartiklassa, jossa säädetään,  
ettei ketään saa asettaa eriarvoiseen asemaan (Perustuslaki 731/1999.) Vaikka  
esteettömyys onkin monille välttämättömyys, tarkoittaa se myös kaikille suju-  
vuutta ja helppoutta liikkua (Invaliidiliitto 2017a).  
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Lauritsalan keskustan esteettö-  
myyttä. Tarve selvitykselle tuli Lappeenrannan kaupungilta. Selvityksessä tuli ilmi  
käyttäjien koettu esteettömyys ja sen pohjalta tehdyt tekniset mittaukset, jossa  
tarkasteltiin yleisesti asetettuja ohjeita ja kriteerejä sekä vertailtiin koettua ja mi-  
tattua esteettömyyttä.  
5
 
2 Esteettömyys  
Esteettömyys on laaja käsite, joka käsittää niin fyysisen, sosiaalisen kuin talou-  
dellisen esteettömyyden. Usein ensimmäisenä esteettömyyteen mielletään fyysi-  
nen esteettömyys, johon kuuluvat esimerkiksi rakennettu ympäristö ja infrastruk-  
tuuri. Sosiaalisella esteettömyydellä tarkoitetaan ilmapiiriä, joka on kaikille avoin  
ja turvallinen, ja antaa kaikille henkilöille samankaltaiset mahdollisuudet toimia  
yhteiskunnassa. Sosiaaliseen esteettömyyteen liittyvät vahvasti myös asenteet.  
Taloudellista esteettömyyttä kuvaa henkilön mahdollisuus toimia yhteiskunnassa  
taloudellisesta tilanteesta riippumatta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016a.)  
Esteettömyydessä on kyse ihmisten yksilöllisyyden ja erilaisuuden huomioimi-  
sesta rakennetun ympäristön suunnittelussa. Esteettömyys merkitsee muun mu-  
assa palveluiden saavutettavuutta ympäristössä. Tavoitteena esteettömälle ym-  
päristölle on ihmisten yhdenvertaisuus ja itsenäinen toimiminen yhteiskunnassa.  
Tarkoituksena on, että jokainen voi toimintakyvystään riippumatta olla yhdenvar-  
tainen muiden kanssa. Esteettömässä ympäristössä pystyvät niin äiti lastenvau-  
nuineen, ikääntynyt apuvälineineen kuin näkövammainen henkilö toimimaan  
mahdollisimman vaivattomasti ja turvallisesti. Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi, ei  
kyse ole pelkästään esteettömästä liikkumisesta. Tämän lisäksi on huomioitava  
myös kuulemiseen ja näkemiseen liittyvät asiat. Esteetön ympäristö kertoo erilai-  
suuden huomioon ottamisesta. Esteettömyys on tärkeää, sillä se voi mahdollistaa  
ihmisen osallistumisen muun muassa työntekoon ja harrastuksiin. (Invalidiliitto  
2017a.)  
2.1 Esteettömyyden hyödyt  
Esteettömyys on välttämätöntä monille liikuntarajoitteisille, mutta siitä hyötyvät  
myös muut, toimintakyvyltään normaalit ihmiset. Esimerkiksi siivoaminen ja tava-  
roiden toimittaminen helpottuvat, kun ei ole ahtaita kulkureittejä tai jyrkkiä lius-  
koja. Esteetön rakentaminen ei yleensä ole kalliimpi ratkaisu, kyse on lähinnä  
hyvästä suunnittelusta. (Invalidiliitto 2017a.)  
Myös väestön ikääntyminen lisää esteettömyyden tärkeyttä ympäristössä.  
Vuonna 2030 Suomessa on yli 65-vuotiaita jo yli 25% väestöstä. Tällöin myös yli  
6
 
 
74-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu yli 700 000:een. Liikkumisesteisiä henki-  
löitä arvioitiin Suomessa olevan vuonna 2009 noin 10% väestöstä. (Ruskovaara,  
Rissanen, Rasa, Seppälä & Laakso 2009, 7.)  
Iso-Britanniassa esteettömyydestä tehdyssä haastattelututkimuksessa (City  
centre accessibility for wheelchair users) suurin osa pyörätuolin käyttäjistä (61%)  
koki, että osa ympäristöstä on suunniteltu tai toteutettu tavalla, jonka he kokevat  
vaikeakulkuiseksi. Heistä 80% kokee modernit kauppakeskukset helpoksi liikkua,  
mutta joka kolmas kokee syrjäisemmät ostoskadut ja liikenneväylät ongelmalli-  
siksi. (Bromley, Matthews & Thomas 2007.)  
Esteetön ympäristö mahdollistaa myös kotona asumisen pidempään. Ikääntynei-  
den ulkona asioiminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat mahdollisia, jolloin  
myös itsenäinen kotona selviytyminen on todennäköisempää. Fyysistä ja psyyk-  
kistä kuntoa ylläpitääkseen täytyy olla mahdollisuus liikkua, jolloin ympäristön es-  
teettömyys voi olla välttämätön. (Viinikainen & Helin 2002, 6, 8.) Yksi kotona asu-  
misen edellytyksistä onkin lähipalveluiden saavutettavuus (Hirvola 2016, 84).  
2.2 Esteettömyys rakennetussa ympäristössä  
Lait ja asetukset antavat raamit esteettömyyden toteuttamiseksi. Maankäyttö- ja  
rakennuslaissa määritetään, että yleisen rakennuksen pitää soveltua myös sel-  
laisten henkilöiden käyttöön, joiden toimintakyky on rajoittunut (Maankäyttö- ja  
rakennuslaki 132/1999). Rakennus on myös suunniteltava ja rakennettava siten,  
että se täyttää, käyttötarkoitus huomioiden, kohteen oleelliset tekniset vaatimuk-  
set. Rakennus sekä sen piha-alue tulee suunnitella ja rakentaa siten, että esteet-  
tömyys sekä käytettävyys otetaan huomioon eritoten lasten, vanhusten sekä  
vammaisten henkilöiden kannalta. (Maankäyttö- ja rakennuslaki, 958/2012.)  
Palvelurakennuksen sekä liike- ja palvelutilan, johon kaikilla pitäisi olla mahdolli-  
suus päästä, pitää soveltua myös niiden henkilöiden käyttöön, joilla toimintakyky  
on syystä tai toisesta rajoittunut. Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään myös  
vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista. Lain tarkoitus on edistää  
vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. (Maankäyttö- ja ra-  
kennuslaki 132/1999.) Rakennetun ympäristön tulee olla turvallinen kaikille sen  
7
 
käyttäjille. Ympäristön turvallisuutta koskevassa asetuksessa, Suomen raken-  
nusmääräyskokoelman kohdassa F2 säädetään muun muassa kaiteista ja por-  
taista turvallisuuden lisäämiseksi. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999.)  
1990-luvulla julkiseen keskusteluun nousi väestön ikääntyminen. Ikääntyneiden  
määrän kasvaessa tarve esteettömään ympäristöön on yhä suurempi, minkä pe-  
rusteella muun muassa liikennepolitiikkaan liitettiin liikkumisen tasa-arvo. Tämän  
jälkeen liikennejärjestelmää alettiin suunnitella niin, että kaikilla olisi vähintään  
kohtalaiset mahdollisuudet liikkua. (Lehmuskoski, Rönkä, Wiik & Kallio 2002, 12.)  
Rakennettaessa esteetöntä ympäristöä tarvitaan monen eri tahon yhteistyötä.  
Kunnan lisäksi keskeisenä toimijana on tiehallinto, jonka pyrkimyksenä muiden  
toimijoiden kanssa on luoda sujuva ja kaikille tasavertainen liikennejärjestelmä.  
Esteettömään ympäristöön vaaditaan kaikkien niiden panosta, jotka ovat mukana  
suunnittelemassa, rakentamassa tai kunnossapitämässä liikkumisympäristöä.  
(Viinikainen & Helin 2002, 29.)  
Ympäristö on esteetön, kun se on käyttäjille turvallinen ja toimiva. Ympäristön  
ratkaisujen pitää olla mahdollisimman helppokäyttöisiä ja loogisia (Invalidiliitto  
2017a.) On hyvä muistaa, mikä on joillekin sujuvaa ja helppokulkuista, voi olla  
muille välttämätöntä liikkumisen mahdollistamiseksi (Viinikainen & Helin 2002,  
13). Ympäristöä hahmotetaan eri aistein, joista näkö ja kuulo ovat usein tärkeim-  
mät. Heikentynyttä aistia usein kompensoidaan muilla, jolloin turvallisuuden ja  
helppokulkuisuuden varmistamiseksi käytetään erilaisia värejä, ääniä, materiaa-  
leja ja muotoja. (Hirvola 2016, 84.)  
Yksityiskohdat jalankulkuympäristössä ovat tärkeitä, sillä jalankulku kuuluu  
osana kaikkiin matkoihin. Liikkumisrajoitteiset liikkuvat usein hitaammin, jolloin  
jalankulkuympäristöstä tulisi tehdä mahdollisimman helppokulkuinen ja yksinker-  
tainen. Jotta esimerkiksi suojatien ylitys onnistuu turvallisesti, täytyy myös toimin-  
takyvyltään rajoittunut ottaa huomioon liikennevalojen vaihtumisajassa. Jalankul-  
kuväylien leveyttä suunnitellessa on pidettävä mielessä, että esimerkiksi pyörä-  
tuolilla kääntymiseen tarvitaan usein noin 1,5 metriä tilaa. On myös ehdotonta  
erottaa ajotie ja jalankulkuväylä selkeästi toisistaan. Näkövammaisille on kes-  
keistä, että kevyenliikenteen väylät on erotettu ajoväylistä reunatuella tai eri ma-  
8
teriaaleja käyttäen. Eri materiaalia käytettäessä on kuitenkin muistettava, että tal-  
vella on vaikea havaita eroa valkoisella kepillä. Jalankulkuväylän pitäisi olla es-  
teetön myös korkeussuunnassa, esimerkiksi valaisimet, opasteet, asuntojen par-  
vekkeet tai puiden oksat eivät saisi aiheuttaa törmäysvaaraa. Ideaalitilanteessa  
myös jalankulkuväylä ja pyörätie on erotettu toisistaan eri liikkujaryhmien nopeus-  
ja kokoerojen takia. (Viinikainen & Helin 2002, 13-14.)  
Suojatien reunatuen tulisi olla vähintään 30 millimetriä korkea, jotta se havaitaan  
valkoisella kepillä. Kuitenkin on havaittu saman korkeuden olevan hankala heik-  
kovoimaiselle rollaattorin käyttäjälle. Jotta näkövammainen saa suojatiehen oi-  
kean suunnan, on reunakiven oltava kohtisuorassa ylityssuuntaan nähden. (So-  
siaali- ja terveysministeriö 2008.) Suojateissä olevat keskisarakkeet tulisi olla mi-  
toitettu samalla periaatteella. Talvikunnossapidossa sekä teiden uudelleen pääl-  
lystämisessä tulisi pystyä säilyttämään sama korkeusero. (Viinikainen & Helin  
2002, 16.) Suojateissä tulee olla voimakaskontrastinen ja suuri maalaus, jonka  
on todettu olevan heikkonäköisille paras tapa tunnistaa suojatie (Sosiaali- ja ter-  
veysministeriö 2008).  
Teiden pintamateriaaleihin pitää kiinnittää huomiota. Kulkuväylien pitäisi olla ta-  
saisia. Vaikka laattoja olisi käytetty, on pidettävä huolta, etteivät laattojen väliraot  
ole liian isoja. Näin pyörätuolilla ja muilla apuvälineillä sekä polkupyörällä on hyvä  
ja helppo kulkea. Käytettävien pintojen täytyisi olla luistamattomia joka kelissä.  
(Viinikainen & Helin 2002, 17-18.) Eri materiaalien käyttö ohjaa näkövammaisia.  
Materiaalin muutos herättää huomion, jolloin sitä on hyvä käyttää osoittamaan  
vaarallista paikkaa tai ohjaamaan turvallinen reitti esimerkiksi sisäänkäynnille.  
Aukeilla paikoilla eri materiaali tai esimerkiksi laatoitus ohjaa näkövammaista kul-  
kemaan suoraan. (Hirvola 2016, 89.)  
Valaistus ei saisi heijastua pinnoista ja sen on oltava riittävän voimakas, mutta ei  
häikäisevä. Hyvä valaistus on ensisijaisen tärkeä heikkonäköisille. (Viinikainen &  
Helin 2002, 18.) Ei ole kuitenkaan tutkittu heikkonäköisille soveltuvaa valaistuksia  
niin, että pystyttäisiin laatimaan tarkkoja luvuin ilmaistavia ohjeita tai viitearvoja  
(Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, 20). Kulkuväylät valaistaan yhtenäisenä ri-  
vinä samalta puolelta, mikä auttaa heikkonäköistä hahmottamaan väylän. Valo-  
pylväiden tulee olla tarpeeksi tiheästi sijoiteltu, etteivät katvealueet kasva liian  
9
suuriksi, jolloin pinnan hahmotus vaikeutuu. Valaistusta voidaan käyttää myös  
korostamaan esimerkiksi suojateitä ja tasoeroja. (Hirvola 2016, 86-87.)  
Äänet auttavat hahmottamaan tilaa ja voivat toimia maamerkkeinä. Keskusta-alu-  
eella maamerkkinä voi toimia esimerkiksi suihkulähde. Äänet toimivat opasteina  
ja antavat informaatiota. Liikennevalojen äänimerkit kertovat valojen vaihtumi-  
sesta ja ohjaavat kävelemään oikeaan suuntaan. Liikenteestä lähtevä taustamelu  
haittaa eri äänien erottamista ja paikantamista, mutta tähän pystytään vaikutta-  
maan hidastamalla liikennettä sekä sijoittamalla toiminnat järkevästi. (Hirvola  
2016, 89-90.)  
Kaupunkialueilla korostuvat liikkumisrajoitteisten pysäköintiongelmat. Paikat voi-  
vat sijaita liian kaukana kohteesta tai niitä voi olla liian vähän. Erityisesti pyörä-  
tuolin käyttäjille on tarpeen parkkiruutu, joka on leveämpi kuin muut paikat. Park-  
kiruudun pituussuunnan riittävyys täytyy myös huomioida, jotta on mahdollista  
pyörätuolillakin käyttää auton tavarasäiliötä tai esimerkiksi nostolaitetta. Parkki-  
ruudulta on myös taattava turvallinen siirtyminen jalankulkuväylälle tai kohteen  
sisäänkäynnille. (Viinikainen & Helin 2002, 28.) Parkkiruutujen tulisi sijaita enin-  
tään 25 metrin, mieluiten alle 10 metrin sisällä talon sisäänkäynnistä. Parkkiruu-  
dut ja rakennuksen sisäänkäynti tulee myös merkitä selvästi. Rakennuksen ulko-  
puolella on hyvä olla mahdollisuus istua. Penkin tulisi sijaita sellaisella paikalla,  
josta näkee esimerkiksi taksin tulon. (Handisam 2001, 42.)  
Korkeuserot koetaan usein hankaliksi, jos on liikuntaesteinen. Liikuntarajoitteisille  
kohtuullisen sivukaltevuuden on todettu olevan enintään 2% ja pituuskaltevuuden  
enintään 5%. Esimerkiksi pyörätuolia on huomattavasti hankalampi, joillekin  
mahdotonta ohjata, jos kaltevuudet kasvavat edellä mainituista. Suuri sivukalte-  
vuus liukkaalla kelillä aiheuttaa liikkumisen hankaluuksia jokaiselle. Ihannetilan-  
teessa ei tarvittaisi portaita lainkaan, mutta jos portaat ovat välttämättömät, pitää  
luiska suunnitella niin, että pituuskaltevuus on enintään 5%. Portaiden kanssa  
yhtä jyrkkä luiska ei sovellu esimerkiksi pyörätuolilla kulkevalle, ja myös lasten-  
vaunuja työntäessä tarvitsisi paljon voimia. Käsijohteet tulisi sijoittaa molemmin  
puolin sekä luiskaan että portaisiin. Pitkissä nousuissa on myös hyvä tehdä lepo-  
10  
tasanne helpottamaan kulkemista. Näkövammaisia ajatellen portaat on sijoitet-  
tava niin, ettei portaisiin voi vahingossa pudota. Portaat olisi myös hyvä merkitä  
eri materiaaleja käyttäen. (Viinikainen & Helin 2002, 15.)  
3 Toimintakyky  
Toimintakyky kuvaa henkilön fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selvitä  
arjen toiminnoista. Ympäristö voi vaikuttaa toimintakykyyn myönteisesti tai kiel-  
teisesti. Toimintakyky on ikään kuin tasapainotila omien kykyjen, tavoitteiden ja  
elinympäristön välillä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016b.)  
Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) ku-  
vaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. ICF ku-  
vaa toimintakyvyn ja toimintarajoitteet moniulotteisena, vuorovaikutuksellisena ja  
dynaamisena tilana, joka koostuu yksilön terveydentilasta sekä yksilön ja ympä-  
ristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016c.)  
Toimintakyvyn arviointi tuottaa myös kunnan tasolla hyödynnettävää tietoa esi-  
merkiksi vammaispoliittisten strategioiden ja palvelurakenteen kehittämisohjel-  
mien laatimiseen. Tieto vammaisten ja pitkäaikaissairaiden toimintakyvystä yh-  
distettynä väestöön ja elinympäristöä koskevaan tietoon auttaa kehittämään pal-  
veluita vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kuntalaisten palvelutarpeita vastaa-  
vaksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017.)  
3.1 Toimintarajoitteet esteettömyyden näkökulmasta  
Suurimman vammaisryhmän muodostavat liikuntavammaiset, mutta se ei ole yh-  
tenäinen ryhmä. Liikuntavamma voi aiheutua esimerkiksi onnettomuudesta, sai-  
raudesta tai se voi olla synnynnäistä. Yhdistävänä tekijänä on vamman aiheut-  
tama hankaluus liikkumiselle ja toimimiselle. Liikuntavammaiset käyttävät usein  
apuvälineitä, kuten rollaattoria tai pyörätuolia, jolloin esimerkiksi katukynnys suo-  
jatien päässä voi hankaloittaa tai jopa rajoittaa liikkumista kyseisessä kohdassa.  
(Viinikainen & Helin 2002, 10.)  
Näkövammaiset jaetaan heikkonäköisiin ja sokeisiin näkökyvyn määrän mukaan.  
Sokeat jaetaan vielä kolmeen luokkaan: syvästi heikkonäköisiin, lähes sokeisiin  
11  
 
 
ja täysin sokeisiin. On myös otettava huomioon, että suuri osa näkövammaisista  
ovat ikääntyneitä. Muun muassa heikentynyt näöntarkkuus, pienentynyt näkö-  
kenttä, herkistyminen häikäistymiselle sekä heikentynyt värisävyjen ja kontras-  
tien erotuskyky vaikeuttavat liikkumista. Näkövammaisille on erilaisia optisia apu-  
välineitä kuten valkoinen keppi, opaskoira ja henkilökohtainen avustaja. Kuitenkin  
jos liikenneympäristö on meluisa ja monimutkainen, vaikeutuu liikkuminen huo-  
mattavasti. Suunnistautuminen ja törmäysvaara ovat yleensä suurimmat ongel-  
mat liikkuessa. Varsinkin vyötärön yläpuolella olevat esteet ovat haaste. Tällöin  
törmäysuhka on suuri, sillä esteitä ei havaita valkoisella kepillä. (Viinikainen &  
Helin 2002, 11.)  
Kuulovammaiset jaetaan kuuroihin, kuuroutuneisiin ja heikkokuuloisiin. Esteettö-  
myyttä ajatellen on tärkeä ottaa huomioon visuaalinen informaation saanti, eli  
opasteiden tulee olla johdonmukaisia ja selkeästi merkittyjä, sekä hyvä valaistus.  
Heikkokuuloisia haittaa myös liikenteen melu. (Viinikainen & Helin 2002, 12.)  
3.2 Apuvälineet  
Apuvälineet helpottavat kuntoutusta, sekä ylläpitävät ja parantavat liikkumis- ja  
toimintakykyä arjessa. Kunnilla ja kuntayhtymillä on päävastuu apuvälinepalve-  
luiden järjestämisessä. Terveydenhuollon apuvälinepalvelut ovat maksuttomia  
osana lääkinnällistä kuntoutusta. (Invalidiliitto 2017b.)  
Apuvälineasetuksen mukaan apuvälineen luovutuksen edellytyksenä on lääkin-  
nällisin perustein todettu vamma tai sairaus, joka heikentää asiakkaan toiminta-  
kykyä sekä vaikeuttaa näin henkilön itsenäistä selviytymistä. (Invalidiliitto 2017b.)  
Oikeanlaiset apuvälineet ovat edellytys liikkumis- ja toimimisesteisen henkilön ar-  
jen sujuvuuteen ja hyvään elämänlaatuun. Apuvälineet mahdollistavat itsenäisen  
toimimisen niin kotona kuin kodin ulkopuolella. Ne myös pitävät toimintakykyä  
yllä, ehkäisevät sen heikentymistä ja lisäävät turvallisuutta. (Invalidiliitto 2017b.)  
4 Esteettömyyskartoitus  
Esteettömyyskartoituksella selvitetään mahdolliset parannustoimenpiteet esteet-  
tömämmän ympäristön luomiseksi. Kartoituksen tarkoituksena on ottaa selvää,  
12  
 
 
miten hyvin kartoitettava kohde tai alue palvelee kaikkia käyttäjiä ja antaa toimen-  
pide-ehdotuksia havaittujen ongelmien korjaamiseksi. Tämä on tärkeää, sillä ih-  
misillä on hyvin erilaisia tarpeita liikkuessaan ja toimiessaan rakennetussa ympä-  
ristössä. (Ruskovaara ym. 2009, 9.)  
Kunnan tehtäviin kuuluu asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen alueellaan ja es-  
teettömyyskartoitus on tähän yksi keino. Tämä tuo kunnalle myös kustannus-  
säästöjä, sillä esteettömyys lisää yksilöiden omatoimisuutta, pitää yllä toiminta-  
kykyä ja näin vähentää avustuksen tarvetta. Myös likkumisrajoitteista avustusta  
tekevien työntekijöiden toiminta esteettömässä ympäristössä on helpompaa.  
(Ruskovaara ym. 2009, 11.)  
Helppokulkuinen ympäristö vähentää myös onnettomuusriskiä. Suomessa por-  
taissa tapahtuvissa tapaturmissa menehtyy noin 75-100 ihmistä vuodessa ja  
2500 vammautuu. Hyvällä valaistuksella ja käsijohteilla sekä oikein toteutetuilla  
värikontrasteilla askelmien etureunoissa voitaisiin vähentää tätä riskiä huomatta-  
vasti. (Ruskovaara ym. 2009, 11.) Kun suunnitellaan esteetöntä ympäristöä, on  
asetuttava käyttäjän asemaan. Kulkemisen esteenä voi olla reitillä oleva yksityis-  
kohta, joka tuntuu pieneltä, mutta on huonosti tai väärin suunniteltu tai toteutettu.  
Yksityiskohtia miettiessä on ajateltava käytännöllisyyttä kaikkien liikkujien kan-  
nalta. (Viinikainen & Helin 2002, 5.)  
4.1 Esteettömyyskierros kartoitusmenetelmänä  
Esteettömyyskartoitusta tehdessä tulisi ottaa huomioon kaikkien käyttäjäryhmien  
näkökulmat ja kartoittaa kohteen kaikki tilat. Kun puhutaan katu- ja viheralueista,  
määräytyvät kartoitettavat alueet tarvepohjaiseen priorisointiin. Esteettömyyttä  
kartoitetaan osittain nykytilannetta arvioimalla, mutta myös mittaamalla sekä ha-  
vainnoimalla. Arvioimalla kartoitetaan varsinkin aistiympäristöä. Esteettömyys-  
kartoitukseen eivät kuitenkaan sisälly tarkemmat mittaukset, kuten luminanssi-  
mittaukset, jolla mitataan valaistusta, tai äänitason desibelimittaukset. (Rusko-  
vaara ym. 2009, 12.)  
13  
 
Yhtenä vaihtoehtona esteettömyyden arviointiin on esteettömyyskierros. Esteet-  
tömyyskierrosmenetelmällä eli kävelykierroksella kartoitetaan ja saadaan tietoa  
kohdeympäristön ongelmista sekä sidosryhmien tarpeista. Kierroksella on ennak-  
koon suunniteltu reitti, jonka kulkevat kartoittajat ja eri tavoin liikkumis- tai toimin-  
taesteiset henkilöt. Kierroksella keskustellaan havaituista ongelmista. (Rusko-  
vaara ym. 2009, 9.)  
Kävelykierroksen käyttäjäraadin muodostavat eri tavoin liikkumis- ja toimiesteiset  
henkilöt. He arvioivat omasta näkökulmastaan ympäristöä ja sen esteettömyyttä.  
Käyttäjäarvioijat tuovat kokemuksellisen tiedon alueesta. Arviointi saattaa keskit-  
tyä vain tiettyihin esteettömyyden ongelmakohtiin ja olla hyvin subjektiivista,  
mutta usein esteettömyysasioihin on perehdytty tarkemmin. Varsinkin vaikutta-  
mistyössä käyttäjien tuomat kokemukselliset tiedot ovat tärkeitä. (Ruskovaara  
ym. 2009, 9.)  
4.2 Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmä  
Vuonna 2006 Invalidiliiton esteettömyysprojektissa yhtenäistettiin ja selkeytettiin  
esteettömyyskartoituksen toteutusta. Tuolloin oli käytössä monia eri kartoitusme-  
netelmiä, joissa oli eroja kriteereissä, tuloksissa ja lomakkeissa. Jotta toimen-  
pide-ehdotuksia pystyttäisiin antamaan, tulisi tulosten olla luotettavia ja kriteerien  
yhteneväisiä. Päädyttiin siihen, että kartoitusmenetelmien tulisi olla objektiivisia  
ja yleispäteviä. (Invaliidiliitto 2017c.) Esteettömyyden arviointimenetelmän ja kar-  
toituslomakkeen kehittämisprojekti, eli ESKEH-projekti, on monen eri järjestön ja  
asiantuntijan yhteistyön tulos. Yhteistyöllä taattiin laajan asiantuntemuksen li-  
säksi mahdollisimman monen tahon hyväksyntä esteettömyyskartotuksen kritee-  
reille. (Invalidiliitto2017c.)  
Projektissa yhdistettiin kokonaisuudeksi useiden kartoituslomakkeiden parhaat  
puolet ja kehitettiin rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmä.  
Menetelmään kuuluu oppaan lisäksi kartoituslomakkeet ja kriteerit. Menetel-  
mään sisältyy niin kartoittajan kykeneväisyys ympäristön esteettömyyden arvioin-  
tiin kuin tarkan mittausten tuottaman tiedon saaminen. Arviointia tarvitaan aistin-  
14  
 
varaisten toimintojen kartoittamiseen. Ulkoalueilla kriteerien vaatimukset pohjau-  
tuvat Esteettömien julkisten alueiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapi-  
don ohjeistaminen katu-, piha- ja viheralueilla projektin ohjeisiin eli SuRaKu-oh-  
jeisiin. (Vammaisurheilu 2014.)  
4.3 Ulkoalueiden kriteerit  
SuRaKu-projekti on kuuden eri kaupungin, Helsingin, Espoon, Joensuun, Tam-  
pereen, Turun ja Vantaan, yhteishanke. Hanketta on johtanut Helsinki kaikille -  
projekti. Projekti käynnistyi vuonna 2003 ja tavoitteena oli luoda esteettömyyskri-  
teerit ja ohjeistot, joilla turvattaisiin katu-, piha- ja viheralueiden esteettömyys.  
Helsingin kaupungin eri hallintokunnat, muut mukana olleet kaupungit ja eri vam-  
maisjärjestöt tekivät yhteistyötä laatiessaan kriteeri- ja ohjekortteja. Näin korttien  
laadintaan saatiin mahdollisimman laaja asiantuntemus ja ohjeistolle monen eri  
tahon hyväksyntä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, 2, 7-8.)  
SuRaKu-projektissa esteettömyys jaettiin kahteen tavoitetasoon, perus- ja eri-  
koistasoon. Kaksi tavoitetasoa koettiin toimivampana, sillä eri alueilla on paljon  
erilaisia toiminnallisia tarpeita. Erikoistasoa käytetään, kun alueella on tavallista  
suuremmat esteettömyysvaatimukset. Alueen palvelutarjonta ja käyttäjämäärät  
määrittävät vaatimuksia. Ohjeistuksessa on merkitty myös valmiiksi seitsemän  
eri aluetyyppiä, jotka lähes aina vaativat erikoistason esteettömyyttä. (Sosiaali-  
ja terveysministeriö 2005, 10-11.)  
Perustasoiksi määritetään kaikki ne kohteet, joita ei määritetä erikoistasoiksi. Pe-  
rustasolla pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan mahdollisimman monen  
eri käyttäjäryhmän tarpeet ja tilanteet huomioon, mutta perustasoon ei kuiten-  
kaan sisälly kaikkia erityisratkaisuja, kuten näkövammaisten opaslaattoja. (Sosi-  
aali- ja terveysministeriö 2005, 12.)  
Pilottikaupungeissa testattiin laadittujen ohje- ja kriteerikorttien toimivuutta hyvin  
tuloksin. Lopulta kuitenkin todettiin, ettei yksistään SuRaKu-projektin kriteereiden  
ja ohjeiden hyväksyntä riitä, vaan kaikkien esteettömään rakentamiseen liittyvien  
ohjeistusten ja kriteereiden tulisi olla samanlaisia. (Sosiaali- ja terveysministeriö  
2005, 29,43.)  
15  
 
5 Opinnäytetyön tarkoitus  
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Lappeenrannan Lauritsalan kes-  
kustan koettu ja mitattu esteettömyys. Opinnäytetyössä keskityttiin ulko- ja piha-  
alueisiin, mutta mukaan otettiin myös julkisten palveluiden sisäänkäynnit.  
Tässä opinnäytetyössä tutkimusongelmia ovat:  
1. Millainen on koettu esteettömyys Lauritsalan keskustassa?  
2. Millainen on mitattu esteettömyys kohdissa tai kohteissa, jotka on koettu  
vaikeakulkuisiksi?  
3. Miten koettu ja mitattu esteettömyys vastaavat toisiaan?  
6 Opinnäytetyön toteutus  
Toteuttamamme esteettömyyskartoitus on kvalitatiivinen toiminnallinen tutkimus.  
Tutkimus on kytketty toiminnan kehittämiseen (Heikkinen, Rovio & Syrjälä 2010,  
37). Työn pyrkimyksenä on kehittää toimintaa vaikuttamalla muutosprosessiin  
(Metsämuuronen 2006, 102). Toiminnallisen opinnäytetyön vaikuttamisen kei-  
nona on muun muassa toiminnan ohjeistaminen (Vilkka & Airaksinen 2003, 9).  
6.1 Tutkimuksen osallistujat  
Tutkimukseen osallistui neljä toimintakyvyltään erilaista henkilöä. He osallistuivat  
Lauritsalan koetun esteettömyyden selvittämiseen kulkemalla esteettömyyskier-  
roksen reitit, sekä vastaamalla haastatteluun reittien esteettömyydestä. Henkilöt  
valikoituivat Vammaisneuvoston kautta. Käyttäjäraati koostui pyörätuolilla liikku-  
vasta, huonosti kävelevästä, kuulovammaisesta sekä näkövammaisesta henki-  
löstä.  
Osallistuja A on kuulovammainen, joka kuulee kuulolaitteen avulla. Osallistuja B  
on näkövammainen, syntymästä saakka täysin sokea henkilö, ja liikkumisen apu-  
välineenä hänellä on opaskoira. Osallistuja C on pyörätuolin käyttäjä, jonka pyö-  
rätuolissa ei ole sähköistä kelausavustinta. Osallistuja D:llä on kävelyn kanssa  
16  
 
 
 
vaikeuksia, mutta hän ei käytä apuvälineitä. Osallistuja D:n kanssa esteettömyys-  
kierroksella oli myös kaksi Lappeenrannan kaupungin työntekijää, jotka olivat  
kiinnostuneet aiheesta, ja he toivat myös omat havaintonsa esiin.  
6.2 Tiedonkeruumenetelmät  
Esteettömyyskierros toteutettiin Lauritsalan keskustassa. Tämä kartoitus sisälsi  
käyttäjäraadille kolme eri reittiä, joihin sisältyi keskustan palveluita, kuten ruoka-  
kauppa, kirkko, kirjasto ja koulu. Alueen suuruuden vuoksi se jaettiin kolmeen  
reittiin, jotta kerralla ei ollut kohtuuttoman pitkää matkaa kulkea. Jokainen reitti  
sijoitettiin omalle alueelleen (Kuva 1). Kierroksen aikana havainnoitiin osallistu-  
jien liikkumista ja samalla kirjattiin ylös käyttäjien kokemuksia. Kierroksen aikana  
merkittiin muistiin (liite 3) reitin kohdat tai kohteet, jotka käyttäjä oli kokenut es-  
teelliseksi. Kierroksella ja havainnoinnilla saatiin tieto koetusta esteettömyydestä  
suoraan osallistujalta.  
Kuva 1. Esteettömyyskierroksen alueet  
Kierroksen jälkeen osallistujille tehtiin puolistrukturoitu haastattelu (liite 1). Tar-  
koituksena oli selvittää tarkemmin kartoitettavan kohteen kierroksien osallistunei-  
den kokemuksia ympäristön esteettömyydestä. Haastattelu tehtiin heti kierroksen  
17  
 
jälkeen, jotta saatiin mahdollisimman tarkka kuvaus mahdollisista havaituista es-  
teistä. Haastattelu oli modifioitu versio Invalidiliiton ESKEH-projektin käyttäjäky-  
selyn lomakepohjasta. Haastattelun ja havainnoinnin lisäksi tehtiin tekniset mit-  
taukset niistä kohdista, joissa oli koettu vaikeuksia kulkea. Mittaukset toteutettiin  
ESKEH-projektin mittaohjetaulukon mukaan, se noudattaa myös SuRaKu-pro-  
jektin ohjeistusta ja kriteerejä (Invalidiliitto 2017c).  
Esteettö-  
Haastattelu  
Tekniset  
myyskierros  
mittaukset  
Millainen on koettu esteet-  
tömyys Lauritsalan  
keskustassa?  
X
X
Millainen on mitattu  
esteettömyys kohdissa tai  
kohteissa, jotka on koettu  
vaikeakulkuisiksi?  
X
X
Miten koettu ja mitattu es-  
teettömyys vastaavat toi-  
siaan?  
X
X
Taulukko 1. Tutkimuskysymykset ja menetelmät  
18  
6.3 Yhteistyökumppani ja luvat  
Opinnäytetyön aiheen toimeksiantajana oli Lappeenrannan kaupunki. Yhtey-  
dessä oltiin esteettömyystyöryhmän puheenjohtaja Pia Haakanan sekä Lappeen-  
rannan kaupungin suunnitteluinsinöörin Mauri Backmannin kanssa. Otimme yh-  
teyttä myös muihin eri tahoihin ja kerroimme opinnäytetyöstämme, jonka tavoit-  
teena on esteettömyyden edistäminen ja halu tehdä opinnäytetyö aiheeseen liit-  
tyen. Lauritsalan esteettömyyskartoitukselle oli tarvetta ja lähdimme toteutta-  
maan suunnitelmaa kartoitukselle. Yhteistyökumppanina on Lappeenrannan  
kaupunki. Tarvitsimme tutkimusta varten suulliset luvat, jotta pääsimme selvittä-  
mään julkisten palvelujen sisäänkäyntien esteettömyyttä.  
6.4 Aineiston analyysi  
Tutkimukseen liittyvät havainnot ja haastattelut tallennettiin kirjalliseen muotoon.  
Niiden analysointiin käytettiin aineiston sisällönanalyysia. Aineiston sisällönana-  
lyysissa kirjallista aineistoa pilkotaan ja pelkistetään sekä yhdistetään, uudelleen  
yhdistetystä aineistosta tehdään johtopäätöksiä, joita tulkitaan tutkimusongelman  
mukaan. Aineiston tekstimuotoon kirjoittaminen, osittaminen, kategorisointi, luo-  
kittelu ja raportointi kuuluvat aineiston käsittelyvaiheisiin. (Kananen 2013, 104.)  
Aineistolähtöisessä luokittelussa saadaan luokittelukehikko aineistosta. Luokitte-  
lun ja tutkijan ymmärryksen kasvaessa muokkaantuu luokittelukin. (Kananen  
2013, 104.) Tässä työssä käytettiin haastattelun ja havainnoinnin analysointiin  
aineistolähtöistä luokittelua, sillä aineistoa pyrittiin analysoimaan ilman ennakko-  
oletuksia tai hypoteeseja.  
Teoriapohjaisessa luokittelussa pyritään ilmiötä selittävistä teorioista tai malleista  
johtamaan luokat ja käsitteet. Näin pyritään löytämään rakenteet, jotka vastaavat  
teoriaa. (Kananen 2013, 104.) Teknisesti mitattujen tulosten analysointiin käytet-  
tiin teorialähtöistä lähestymistapaa, sillä tuloksia verrattiin suosituksiin.  
Tutkimuksessamme haastattelusta ja havainnoinnista kerätty aineisto koottiin jo-  
kaiselle reitille erikseen. Aineistoa redusoitiin reitti kerrallaan. Tarkastelusta jätet-  
tiin pois asiat, jotka eivät olleet reitillä tai olivat palveluiden sisäänkäyntejä, joita  
19  
 
 
ei oltu otettu mukaan reitin suunnitelmaan. Aineistoa lähdettiin kokoamaan yksit-  
täisinä käsitteinä ja lyhyinä lauseina.  
Ryhmittely aloitettiin kohde kerrallaan. Näin myös laskettiin, kuinka moni koki sa-  
moja asioita esteellisiksi. Kohteita yhdistettiin myös pääluokiksi, kuten tie ja suo-  
jatie sekä palveluiden saavutettavuus.  
Teknisiä mittauksia suorittaessa oli jo tiedossa, mitkä kohdat oli koettu esteelli-  
siksi. Näin mittaustuloksia analysoidessa ei tarvinnut muuta kuin verrata, onko  
mitattu tulos tutkimuskriteerien sisällä. Ainoa poikkeavuus oli pankkiautomaatit,  
sillä niille ei ole asetettu kriteeriä korkeudesta.  
7 Esteettömyyskartoituksen toteutus  
Kartoitukset toteutettiin maaliskuussa viikolla 13. Aikataulullisien ongelmien  
vuoksi kartoitus toteutettiin, vaikka maassa oli vielä paljon lunta ja jäätä, mikä  
tarkoitti, ettei kaikkia reitillä olevia katujen reunuksia tai teiden kuntoa pystytty  
kunnolla arvioimaan. Jokaisen osallistujan kanssa tapasimme Luukkaantorilla,  
jossa kävimme vielä alkuun läpi, kuinka kartoitus ja haastattelut tapahtuvat.  
Osallistujien kanssa valitut reitit kierrettiin niin, että yhtenä päivänä kierroksen teki  
vain yksi osallistuja. Jokaisen reitin jälkeen tehtiin reitin kulkeneelle teemahaas-  
tattelu (liite 1). Sen jälkeen analysoitiin havainnoinnista ja haastattelusta saatua  
aineistoa, jotta esteellisiksi koetut kohdat selvisivät. Tekniset mittaukset tehtiin  
kohtiin, jotka reiteillä koettiin esteellisiksi. Mittausvälineenä oli mittanauha. Es-  
teelliseksi koetut paikat kuvattiin samana päivänä, kun tekniset mittaukset tehtiin.  
8 Tulokset  
8.1 Lauritsalan keskustan koettu esteettömyys  
8.1.1 Reitti 1  
Ensimmäinen reitti kulki Luukkaantorilta kirjaston kautta Lauritsalan koululle ja  
sieltä Lauritsalatalon kautta takaisin Luukkaantorille. Ensimmäisellä reitillä kaksi  
osallistujaa neljästä koki Lauritsalan kirjaston pääovien opastukset puutteellisiksi.  
20